Kategoria:
NHL Blogi
Stanley cup playoffs 2018: Boston - Toronto
Boston Bruins ylitti odotukset runkosarjassa ja taisteli loppuun asti Tampa Bayn kanssa koko itäisen konferenssin voitosta. Viimeisen kierroksen tappio Floridalle tarkoitti kuitenkin sitä, että Bruins joutuu aloittamaan playoffsit Toronto Maple Leafsia vastaan.
Runkosarja sujui Bostonilta nousujohteisesti. Alla joukkeen pelivoimaa kuvaava ESBC PowerAI -mittari, joka oli Bostonilla nousujohteinen, lukuunottamatta lopun pientä notkahdusta. (joka osaltaan johtui kovasta otteluruuhkasta ja loukkaantumisista)
Maalilla Bostonin asiat ovat hyvin, sillä tällä kaudella Tuukka Raskia ei tarvinnut peluuttaa puhki. Anton Khudobin tuurasi Raskia 31:ssä ottelussa ja onnistui haalimaan pisteitä joukkueelleen ja samalla lepoaikaa Raskille. 54 ottelussa suomalaisvahdin statsit eivät toki oikeuta Vezina-ehdokkuuksiin, mutta maalivahtipeliin Boston tuskin tulee ensimmäisenä sortumaan.
Puolustuksesta esiin nousivat tällä kaudella Torey Krug ja Charlie McAvoy, joten ikääntyvään Zdeno Charaan ei tarvinut enää turvautua liikaa vaan Charaakin pystyttiin peluuttamaan optimaalisemmin. Matt Grzelcyk toi tällä kaudella lisää optioita Bruce Cassidylle eikä Brandon Carlon loukkaantuminen ole merkittävä takaisku.
Hyökkäyksessä Bostonilla on kenties koko NHL:n paras ykkösketju. Marchand - Bergeron - Pastrnak teki kaikki yli 30 maalia mieheen ja tuon ketjun pysäyttäminen tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa Torontolle.
Useampi nuori pelaaja (Donato, DeBrusk, Heinen) nousi parrasvaloihin tällä kaudella ja kun siirtorajalla hankittiin vielä Rick Nash ja Brian Gionta, niin Bruins pystyy kasaamaan kolme erittäin hyvää hyökkäysketjua, kun useimmilla joukkueilla laatu loppuu top-6 -osastolle. Tuoreimpien tietojen mukaan Donato ja Gionta aloittavatkin pelit siviilit päällä.
Toronto puolestaan on enää kaukainen muisto muutaman vuoden takaisesta sekamelskasta. Brendan Shanahan, Lou Lamorieollo ja Kyle Dubas johtavat toimintaa toimistolla ja mestarivalmentaja Mike Babcock puolestaan penkin takana. Nuori supertähti Auston Matthews johtaa joukkoja kentällä ja sai täksi kaudeksi vielä tulitukea Patrick Marleaun muodossa.
Maalilla Fredrik Andersen urakoi 66 ottelua torjuntaprosentilla 91,8% ja Curtis McElhinney elää uutta kevättä urallaan paikaten Andersenia erinomaisesti.
Puolustuksesta Torontolta ei löydy supertähtiä, mutta Morgan Reilly nakutti ylivoimalla tehot 1 + 24 ja muodostaa Gardinerin ja Dermottin kanssa hyvän puolustuksen vasemman laidan. Oikealta puolelta löytyy sitten mahdollisesti Toronton heikkous, kun toista laitaa miehittävät selvästi heikommat Hainsey, Zaitsev ja Polak.
Hyökkäyksessä Toronto ei ole ainoastaan Matthewsin varassa, vaan tulivoimaa löytyy jopa kolmesta ketjusta. Nazem Kadri iski tällä kaudella 32 maalia ja hänen laidoillaan ovat 27 maalia tehnyt Patrick Marleau sekä joukkueen sisäisen pistepörssin voittanut Mitch Marner. Kolmosketjuun on vielä laittaa 36 maalin mies James van Riemsdyk, joten Bostonille ei riitä, että Matthewsin ketju pysäytetään. Maple Leafsin neljännen ketjun muodostavat näillä näkymin Montrealista hankittu Tomas Plekanec, jonka laidoila viilettää suomalaiskaksikko Komarov-Kapanen.
Pelaajamateriaalin puolesta vaaka kääntyy siis jonkin verran Bostonin puolelle. Huikea ykkösketju ja aavistuksen syvempi materiaali kautta linjan tuo edun tällä osastoalla. Toronton hyökkäys on toki tulivoimaisempi, mutta jääkiekko on myös maalinestopeli ja siinä Bostonin ryhmä on kautta linjan parempi.
Maalivahtien osalta tilanne on tasaisempi, mitä voisi kuvitella ensinäkemältä nähdessään matchupin Rask - Andersen. Raskin tämä kausi ei ole ollut niin loistelias kuin takavuosina ja toisaalta Andersen on noussut Toronton kiistattomaksi ykkösvahdiksi. Raskin puolesta puhuu taas aikaisempaa kevyempi kuorma runkosarjassa ja näytöt Conn Smythe-tason potentiaalista. (kysykää vaikka vuoden 2013 Pittsburgh Penguinsilta)
Valmentajien osalta etu menee luonnollisesti Torontolle, kun penkin takana on mestarivalmentaja Mike Babcock. Tasaisessa ottelusarjassa hyvä valmentaja pystyy reagoimaan paremmin ottelusarjan edetessä tapahtuviin asioihin ja luomaan omalle joukkueelleen edullisempia taistelupareja kentällä. Bostonin kotietu kuitenkin tasoittaa tätä Toronton etua, sillä vaihtoedulla Cassidy pääsee kotipeleissä peluuttamaan ykkösnyrkkiään haluamissaan matchupeissa paremmin.
Erikoistilanteissa Boston oli laadukkaampi, kun lasketaan yhteen sekä yli- että alivoimapeli. Torontolla oli toki Bostonia parempi ylivoimaprosentti (24,9%) mutta Boston sai enemmän ylivoimatilaisuuksia ja teki kauden aikana huonommalla yv-prosentilla (23,6%) viisi ylivoimamaalia enemmän kuin Toronto.
Alivoimalla Toronto suoritti hieman yli keskitason (11.), kun taas Boston oli yksi liigan parhaista (3.) av-joukkueista.
Kiekonhallintatilastoissa Boston oli Torontoa edellä. Esim USAT% close oli Bostonilla 53,5% ja Torontolla vain 47,4%. Vielä paremmin tulevaa menestystä ennustavat adjusted- ja xG-lukemat olivat niinikään paremmat Bostonilla. Myös kaikista parhaalla mittarilla, eli ESBC:n Power AI:n mukaan Boston on pykälän Torontoa edellä pelivoimassa.
Kokonaisuutena pidämme siis Bostonia jokin verran parempana jääkiekkojoukkueena ja kotiedun myötä Bruins on n. 3/5 suosikki. Jos sarja siis pelattaisiin 100 kertaa näistä lähtökohdista, niin Boston menisi jatkoon 60 kertaa ja Toronto 40 kertaa.
Vedonlyöntimarkkinassa Bostonin kertoimet hipovat pelattavaa ja esimerkiksi Bostonin sarjavoitto kertoimella 1,67 on erittäin mukava viihdeveto.
Olemme playoffsien alun kunniaksi paljastaneet tämän otteluparin Game 1 -analyysimme ilmaiseksi etusivullamme.
Hannu Seppälä / ESBC
Uutiset ja blogitekstit RSS-syötteenä